perjantai 2. joulukuuta 2011

Ajatusten selvittelyä

Nonii, en ookkaan piitkään aikaan kirjotellu. Tässä on tapahtunu kaikenlaista. Oon kertonu mun vanhemmille ja ne tietää kaiken. Käyn säännöllisesti psykologilla. Lopetin viiltelyn. Kaiken pitäs olla nyt hyvin. Mutta entä jos ei oo? Kaikki on samaa harmaata, mikään ei tunnu miltään. (paitsi hevoset, mun pelastajat) Miten voi jaksaa? Juolun jälkeen meen rakkaan kanssa samalle luokalle. Mut entä jos mikään ei muutu sittenkään? Mun rakkaalla on siellä oma kaveriporukka. Ne kyllä on aina ottanu mut mukaan välkillä ja ollaan käytä monesti yhessä leffassa jne. Mut en tunne itteä tervetulleeksi. Entä jos ne ei haluakkaan et mä tuun sinne, mut ei kehtaa sanoo?  Oon viimeaikoina vältelly niiden seuraa. Oon peräti käyny koulussa syömässä pari kertaa. Mut ruokalaanki meen aina ennen niitä ja syön äkkiä että mun ei tarviis olla niiden kaa. ei ne jaksa katella mua.

Ei tästäkää tuu mitää.

                                                             (en mää oikeestaa etes syö ruokalassa, kuhan vaan huijaan itteeni)

Rakas vaan kyselee, et mikä mulla on ku mua ei näy koulussa.

Poissaoloja on kertyny liikaa.

Huomenna nään mun rakkaan, saahaan olla aamu kahestaan tallilla <3



                                                                    MUT ENTÄ JOS EI VAAN JAKSA...?

1 kommentti:

  1. Voi kun oli kiva kuulla,että solmut alkavat aueta:)Kyllä sinä vielä löydät sellaisen joka on sinun kanssa joka hetki. Nyt mene vain reippaasti mukaan ja ole oma ittes.Toivon sinulle onnea!
    Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista